Hieman lisää itsestäni (Osa 1)

Ajattelin kirjoittaa teille lukijoille hieman lisää itsestäni, siitä mitä ajattelen, mitä harrastan ja miten asioita ylipäänsä näen elämässä. Voi toki olla, etten osaa vielä tarpeeksi hyvin kirjoittaa itsestäni ja elämästäni, mutta yritän parhaani, joten aloitetaan!

Kirjat, kirjallisuus, kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet todella suuri osa elämääni aivan lapsesta lähtien. Jo ennen kuin opin kunnolla lukemaan minun äitini luki minulle ääneen hyvin paljon kaikenlaisia erillaisia – pääasiassa – lasten satukirjoja. Joukossa oli niin klassikkoja kuten kaikki rakkaat Mauri Kunnaksen kirjat, Edith Plytonin Aarresaari ja Viisikko-kirjat ja hyvin hyvin paljon muita mitä en juuri nyt muista.

Ja, kun itse opin ylpeänä lukemaan, niin ahmin kaikki nuorten kirjat jotka käsiini sain. Hitchcockin Kolme etsivää-kirjat, sekä Ronja, ryövärin tytär-tyylisiä kirjoja kuten Veljeni leijonamieli ja Juokse, poika juokse. Ja, luin toki myös hyvin hyvin paljon sarjakuvia, jotka ovat vieläkin aika suuri osa nykypäivästä lukemistoani. Kaikki Conan Barbaarista ja Batmanistä Anuun ja Anttin ja Tintin seikkailuihin lähtien on siis tullut tutuksi hyvin varhaisessa vaiheessa elämäääni. En siis voisi enää enempää kiittää äitini siitä, kuinka arvokkaan lahjan hän, lukemalla ja ostamalla minulle kirjoja, antoi. Siispä kiitos hänelle!

Myös musiikki on näytellyt suurta osaa elämässäni. Muistan kuinka olleessani vielä aivan lapsi, aivan räkänokka, joskus noin 80-luvun ollessa puoli välissä, sain ensimmäisiä kosketuksiani bändeihin kuten: AC/DC, Twisted Sister, Kiss, Iron Maiden, Mötley Crue, WASP ja niin pois päin. Turhaa sanoakin, mutta nuo kokemuset olivat hyvin nuorta mieltäni järisyttäviä ja en voinut kerta kaikkiaan uskoa korviani! Tuo kaikki oli minulle niin uutta ja kiehtovaa etten  tosiaan uskonut sitä todeksi ja niinpä kaikki kuumeiset ja kauniit kesälomapäivät menivät rannoilla loikoillen ja Walkman-korvalappuja kuunnellessa, raskaan HeavyMetallin ja rockin tahdissa. Asuimme tuolloin Laajassalossa, että Vesalassa. Nuokin olivat varmasti yksiä elämäni parhaista ajoista.

Mutta, muutettuamme perheineen vähän myöhemmin Vesalaan, paikkaan jota rakastan vieläkin ja pidän varsinaisena kotinani, löysin lisää uusia mielenkiintoisia ja hyviä ystäviä. Jonkun aikaa harrastimme yhdessä skeittaamista pitkin Helsingin kuumeisia katuja ja nyt jo vanhojen tietokoneiden kuten Commodore 64 että Amiga 500:n pelaamista. Eräänä noista kauniista kesäpäivästä jotain samaan aikaan  yllättävää, onnellista ja hienoa tapahtui: tajusin kuinka kovasti halusin oppia kitaransoiton jalon taidon!

Vuosi taisi olla jotain 1992 ja homma meni joten kuten näin:

Istuimme hyvän ystäväni kanssa hänen parvekkeella 7-kerroksessa ja istuskellessani yksin siinä mietteissäni hän tuli yhtäkkiä parvekkeelle. Hänellä oli käsissään vanha ja piesty kitara ja hän alkoi soittamaan Metallican Call Of Kulhu-biisiä ja minä olin myyty siltä seisomalta! Kitarakärpänen tai mikä lie oli puraissut minua hyvin pahasti ja muistan juosseeni siltä seisomalta kotiini ja pyytäneeni – rukoilleeni – äidiltäni, että hän hommaisi minulle oman kitaran. Noh, äitini oli aina tukenut harrastuksiani ja teki niin nytkin, muutaman päivän päästä sain ostettu muutamalla kymmenellä markalla toiselta hyvältä ystävältäni myös kitaran. Sekin oli vanha ja piesty kitara, sellainen nylon-kielinen akustinen kitara minkä kielet olivat niin korkealla, että sitä oli todella vaikea soittaa, todella vaikea! Niinpä seuraavat viikot, kuukaudet ja vuodet suhahti nopeasti ohitse minun harjoitellessa soittamaan ja syventymään instrumenttini saloihin. Ensimmäinen kappale minkä muistan oppineeni oli Jimi  Hendrixin versio, muistaakseni – Bob Dylanin kappaleesta ”Hey, Joe”. En ole tosiaan aivan varma kappaleen alkuperäisesittäjästä. Ja, myös kirjasto oli minulle suureksi avuksi ja muistankin ravanneeni siellä päivittäni kopioimassa nuotteja ja tablatuureja kitaralehdistä ja kirjoista sekä saatoin istuskella monia tunteja siellä kuunnellen ja uppoutuen musiikkiin. Kaikki kävi, niin jazzista metalliin kuin progeen.

Kitaran soiton innostusta on jatkunut tähän päivää asti.

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s